Составные части проекта Suur-Suomen Sotilaat: Fenno- и Baltoscandia, Volgalla

[EN] Components of the Suur-Suomen Sotilaat Project: Fenno- and Baltoscandia, Volgalla

[FI] Suur-Suomen Sotilaat -projektin osat: Fenno- ja Baltoskandia, Volgalla

Идеологическая концепция Suur-Suomen Sotilaat (SSS), родоначальником которой являл собой проект Suur-Suomi – представлявший собой идеологический конструкт из Родственных народов, входящих в состав этой конфедерации. Сердцем этой системы всегда была Карелия (Karjalan Kansallinen Liike), расположившаяся между частью российского сегодня Северо-Запада и Финского Востока, которая стала душой, дав начало объединяющей калевальской концепции ядра Финских народов и в дальнейшем подхваченная образованием независимой Финляндии, ставшей домом всем родственным народам (Kotimaa)*.

*Прим. К сожалению, современными политиками этот принцип праотцов откровенно пренебрегается.

Исторический экскурс в проекты

Suur-Suomi (Великая Финляндия) – проект озвученный в европейской литературе в виде политической концепции Биологически, культурно и лингвистически родственных народов, объединённых в союз – известен как минимум с начала XIX века.
Наибольшую поддержку идеи ПанФинно-угризма получили сто лет назад, в 20-30-е гг. ХХ века.
В разные годы и исходя из разных концепций гипотетические границы Великой Финляндии пролегали от исходной Финляндии и Карелии, до Ингерманландии, Эстонии и заселёнными этническими Финнами регионов Норвегии и Швеции (Финнмарк и Норрботтен). Наиболее смелые географические концепции распространяются на все исконные Финно-угорские земли – от Западной Двины в Латвии и до Северной Двины на территориях современной России и Уральских гор включительно. [1]

Fennoscandia

Северо-западный ареал SSS. Концепция Финно-Скандинавских народов – Fennoscandia.

Термин Фенноскандия появился лишь в конце в XIX века (в 1898 году?) член-корреспондентом Академии наук СССР Финским геологом Вильгельмом Рамсеем. Обоснование концепции Fennoscandia получило за счёт этнобиологических принципов – по преобладающему на этих территориях скандинавских и финно-угорских племен в Норвегии, Швеции, Финляндии и западных частях бывших Архангельской и Олонецкой губерний Российской империи. Границу же Фенноскандии проводили по границе с Североевропейскими странами, Белому, Баренцевому, Норвежскому, Северному и Балтийскому морям. [2]

Volgalla (Поволжье)

Юго-восточная концепция народов SSS Поволжья или Volgalla. Название Volgalla предложено идеологам SSS от Мерянских активистов (В дальнейшем название может быть доработано).

На настоящий момент концепция Поволжской конфедерации (Volgalla) представлена двумя независимыми и противоборствующими направлениями Волжская Булгария и Idel-Ural.

– Волжская Булгария – изначально проект появился в 922 году, и представлял собой объединение по географическому и культурному (объединяющим тут была религия – Ислам) принципам.
Для Волжской Булгарии Х века характерное население описывалось как смешанное и включало как “тюрок-булгар, так и финно-угорские племена и ираноязычных буртасов”. В качестве подвассальных Волжской Булгарии Финно-угорских народов значатся Пермяне (современные Коми-народы), Марийцы и мордвины (Эрзя и Мокша). Торговые же связи поддерживались с “Русью, странами ислама, финно-угорскими племенами Приуралья и Сибири”. [3]
– Idel-Ural – представляет собой союз с преобладающей мусульманской долей участников, ориентированный больше на интеграцию с исламским миром или ключевую роль где несёт именно исламская культура и народы.
Сама идея Идель-Урала была озвучена и закреплена конституцией во время национального пробуждения народов России в 1917-1918 гг., когда народы почувствовали вкус свободы и пожелали получить свой кусок обещанной независимости.
Территории и народы, на которые ориентировались лидеры, затрагивала Волжско-Уральский штат в границах “наибольшего включения территории с тюрко-татарским, чувашским, черемисским населением и наименьшего включения территории с другими народностями”.
Остальным народам и субэтническим группам конституцией Идель-Урала обеспечивались права субэтнических групп, входящих в проект: бесермян, кряшен, мишарей, поволжских немцев, тептярей, Эрзян и Мокшан и др. [4] 
– Современная Volgalla – это культурно и биологически Финно-угорский проект, вопреки названию представлен как антипод исламской концепции Idel Ural и Старой Волжской Булгарии и Финно-угроориентированный.

Одним из видных проводников идей ПанФинно-угризма на территории Volgalla (Поволжье) в 1920-1930 гг. можно считать классика Удмуртской литературы и активиста Удмуртского национально-культурного строительства Кузенбая Герда.

Baltoscandia

Юго-западная часть ареала SSS. Идеологический проект Baltoscandia или Балтоскандинавская конфедерация разработан литовским (Балтским) исследователем Казисом Пакштасом. Учёный известен, как географ, путешественник и общественный деятель, а также как президент Литовского географического общества.

Балтоскандия представлена ключевой “магистралью”, где в основе концепции лежит “регион морей” – Балтийского моря, а в качестве основных маркеров объединяющих регионы Пакштасом обозначены шесть антропогеографических факторов: 1) однородный природный ареал схожих селькохозяйственно-скотоводческих условий; 2) биологическая (нации североевропейского типа); 3) Лингвистическая (регион семи малых языков); 4) Культурно-религиозная; 5) Территориальная (Неразрывная сеть стран, вокруг Балтики); 6) Общие интересы и взаимные симпатии. [5]

Идеологическая концепция Балтоскандии, выдвинутая литовским географом К.Пакштасом (1893-1960 гг.) основывалась на биологической гомогенности, которая позволит избежать культурных и расовых противостояний, позволив такому конструкту иметь иметь большой потенциал:

«Те нации, которые развивались в окружении холодных вод, имеют богатейший политический опыт и наилучшим образом подходят на роль образцовой политической модели для других наций. Такими народами являются англосаксонский, голландский, бельгийский и балто-скандский. У них принципы свободы и дисциплины идеально сбалансированы, а возможности для развития политической деспотии или жестокости минимальны» [6]

Объединяющим и основным пунктом, согласно концепции Пакштоса, служит схожая культура и биологическая основа, обозначенная автором, как Северная раса (Концепции антропогеографии заимствована у видного этнографа и основоположника антропогеографии и геополитики Фридриха Ратцеля (1844—1904). Шведский исследователь Де Гир включал в «Балтоскандию» помимо Литвы: Швецию, Данию, Норвегию, Финляндию, Исландию, Эстонию и Латвию. [7]

Балтоскандскую конфедерацию литовский учёный видел как “Союз Равных” народов.

Идеологические соответствия проектов основной линии SSS

Каждый проект по-отдельности представляет собой конфедеративный конструкт, который вписывается в концепцию родственных народов, которые отражены в уставе Suur-Suomen Sotilaat (Прим. устав доступен только для членов организаций, входящих в проект SSS).

Fennoscandia представляет собой географический ареал со схожим культурно и биологически населением скандинавских (не включая современных переселенцев из стран Африки и Ближнего Востока) и финно-угорских народов.
Volgalla (Поволжье) в границах проекта Suur-Suomen Sotilaat видится только как проект со схожими культурно-биологическими принципами, лежащими в его основе, что подразумевает нахождение народов в чертах географического ареала Поволжья (Volgalla) с неисламской религиозной компонентой и этно- , лингвистически близких народов.
Baltoscandia – это проект, включающий в себя биологически родственные народы автохтонного североевропейского типа со переходными (схожими) культурой и как описанные выше регионы – представляет собой важный пограничный регион.

В соответствии с основной линией Suur-Suomen Sotilaat главными являются биологическая основа типов, следом идёт культура и язык, которые являются неотъемлемой частью проявления творчества и социо-биологических взаимодействий этих биологических типов, следующий фактор представляет собой география, которая с появлением скоростных средств перемещений и практически отсутствия границ становится менее значимым, как сто или двести лет тому назад.
Таким образом типы можно условно разбить на Родство 3 типов:
Родства 1-го типа: народы населяющие соседние территории, говорящие на близком языке, использующие схожие элементы физической и вербальной культуры, имеющие схожий физический облик (фенотип);
Родства 2-типа: народы, которые могут не иметь общих границ с Родственными народами, при этом говорящие на языках, берущих основу из общего праязыка с Родственными народами, физическая и вербальная культура которых имеет явный след древней праосновы с Родственными Народами и имеющие явные следы в физическом облике (фенотипе) народа;
Родства 3-го типа: народы, территории которых часто точно не соприкасаются, говорящие на разных языках, чья основа отлична от языка праосновы Родственных народов, в элементах физического и устного творчества практически нет или нет сходства с Родственными народами, имеющие явные черты физического облика-основы (фенотипа) Родственных типов.

Таким образом в основе всех типов Родства главным компонентом является – биологическая основа.

Территориальные претензии сторонников современной концепции

Правопреемницей идей Suur-Suomi является ПанФинно-угорский проект Suur-Suomen Sotilaat в основу которого лежат те же социо- и антропобиологические принципы консолидации Родственных народов.

Согласно лингвистической данным Э.Итконена по географическому распространению родственных языков и поиска “прародины (Urheimat) и ареала распространения праязыка (на востоке) — на Wandergebiet, район «кочевий» Прафинно-угров от Урала до Балтики, что позволяло считать неолитических жителей Финляндии прямыми языковыми предками Финнов”. [8]

Таким образом можно заметить, что территории обозначенных гипотез имеют биологическую основу Северных автохтонных народов, Финно-угров, Скандинавов и Балтов.
Этнические и расовые группы в составе Fennoscandia.
Скандинавы: Норвежцы, Шведы; Финские народы Прибалтийской группы в т.ч. Квены (Норвежские Финны), Меян, Саамы.
Данные группы образовались из автохтонного и пришлого населения (появившегося примерно 4,5 тыс. лет назад)
Этнические и расовые группы в составе Baltoscandia.
Балты (Латыши, Латвийцы), Скандинавы (в т.ч. Датчане и Исландцы?), Саамы и Прибалтийские Финны, в т.ч. Финны, Эстонцы, Ливы (Финны Латвии).
Эти народы представляют собой древнейшие типы, как Саамы, потомки исходных типов с разной степенью присутствия автохтонного палеолитического населения и потомков новой волны мигрантов, носителей земледельческой культуры и культуры “металла”.
Этнические и расовые группы в составе Volgalla
Финские народы (Коми, Удмурты, Марийцы, Эрзя и Мокша, летописные Меря, Мурома и Мещера) и народы ошибочно причисленные к тюркам, как Чуваши и Татары (речь о части татар, в которых Финно-угорский или -палео или европеоидный компонент преобладает, что позволяет их относить к классическим типам регионов, указанных выше).

Таким образом можно заметить, что территории обозначенных гипотез имеют биологическую основу Северных автохтонных народов, Финно-угров, Скандинавов и Балтов.

Прим. Выше приведён поверхностный и обобщённый список, без указания субэтносов, сформировавших отдельные группы народов, что б показать логику, кого и какие народы включались и могут включаться в состав этих концепций. Также указаны только этнические представители, а не новомодные афрошведы, арабонорвежцы и иные, кои ни коим образом не могут войти в состав указанных групп.

На схожесть типов, в которых угадывается общий исходный компонент указывает цитата классика антропологии В.В. Бунака:

“На северо-западе у русского, белорусского, литовского, латышского населения прослеживаются черты беломорско-балтийской малой расы; эта же раса отчетливо представлена и у финноязычных народов этой территории – у карелов, вепсов, некоторых групп коми-зырян. У латышей и эстонцев преобладают черты, сближающие их со скандинавским вариантом атланто-балтийской расы (высокий рост, светлая пигментация). В центральной области Восточно-Европейской равнины для русского и североукраинского населения, мордвы, отчасти для татар Поволжья характерны черты среднеевропейской расы».” [9]

На Юге и восточнее – в Мари Эл, Удмуртии, частично в Коми и локально в других Финно-угорских группах появляется автохтонных “монголоидный” или “ошибочномонголоидный” компонент (в виде Лаппоидной расы, которая является Палеолитической, сходной по своей древности с Балтскими народами, которые вошли в состав ареала Финно-угорских народов.

Исходя из представленного описания расовых и этнических групп Северо-Западной Европы, культурной близости народов, отражающих свою автохтонность в топонимах и гидронимах края, видится упущением не добавить в ареал народов такой Балтский народ, как Беларусов, которые составляют именно палеолитическое (древнее) Балтское население схожее со своими родственниками в Европейской части. Балты Запада (ЕС) и Востока (РФ) в равной мере не критично в биологическом плане, подвергнулись влиянию славянских племён, однако Беларусы более существенно подвергнулись культурной и лингвистической экспансии последних.
Балтские народы в этой концепции могут быть рассмотрены как минимум, как Двоюродные Братья и Сёстры, что отражено в уставе SSS, а Поляки и Чехи выступить в виде буферной зоны народов вставших на границе с современной зоной распространения ислама и инородных групп в Европе по аналогии с таким же аванпостом блокирующим исламский мир на Юго-Востоке границ Volgalla (Поволжья) и Suur-Suomen Sotilaat в роли которых выступили Чуваши.
Озвученная концепция может дополнить и укрепить границы Балтоскандинавского региона и Suur-Suomen Sotilaat.

Прим. Описанные гипотезы возможны только при образовании суверенных государств и построении собственной языковой, культурной и этно-биологической (образовательной части) политики.

Заключение

Исходя из произведённого анализа гипотез, можно выделить основные факторы для всех озвученных направлений – это: лингвистика, культура, религия, география и ключевой фактор – биология (или антропо-генетический).

Вполне логично, что фенотипически, антропологически близкие народы, проживающие в схожем культурно-географическом ареале будут образовывать схожий быт и симпатии, у этих народов будет образовываться схожее представление об окружающем мире и складываться схожие ценностные понятия о добре и зле, цене человеческой жизни и пр..
В случае с концепцией Рода SSS мы можем попытаться отступить от географии там, где дело касается, например, Венгрии, поместив такие страны во внерегиональные или требующие дальнейшего рассмотрения.

Таким образом концепция взаимососуществования Родственных народов выходит за границу леволиберальной диктатуры современных глобалистических мировоззрений имперцев Запада и Востока и базируется на принципах добрососедства, культурной и биологической симпатии, а также компактного географо-экономического сотрудничества, что, в отличии от современной позиции плавильных котлов, смешивающих откровенно враждебные и антогонистические народы и культуры выглядит как спасительный плот и альтернативный путь развития народов в хаосе современности.

Автор: А.А.

Список литературы

1. 1. Андросова Татьяна Владимировна, Великая Финляндия (идейно-политическое течение) // Великая Финляндия (идейно-политическое течение). Большая российская энциклопедия // bigenc.ru // (Дата обращения: 12.10.24)
2. 2. Куликов В.С., Куликова В.В., Институт геологии КарНЦ РАН ПРИРОДНАЯ СТРАНА «ФЕННОСКАНДИЯ» – К 115-ЛЕТИЮ ВЫДЕЛЕНИЯ НА СЕВЕРЕ ЕВРОПЫ // (PDF) ПРИРОДНАЯ СТРАНА «ФЕННОСКАНДИЯ» – К 115-ЛЕТИЮ ВЫДЕЛЕНИЯ НА СЕВЕРЕ ЕВРОПЫ // researchgate.net // (Дата обращения: 12.10.24)

3. Пилипчук Ярослав Валентинович, ВОЛЖСКАЯ БУЛГАРИЯ: ПЕРВОЕ МУСУЛЬМАНСКОЕ ГОСУДАРСТВО В ВОСТОЧНОЙ ЕВРОПЕ // ВОЛЖСКАЯ БУЛГАРИЯ: ПЕРВОЕ МУСУЛЬМАНСКОЕ ГОСУДАРСТВО В ВОСТОЧНОЙ ЕВРОПЕ – тема научной статьи по истории и археологии читайте бесплатно текст научно-исследовательской работы в электронной библиотеке КиберЛенинка // cyberleninka.ru // (Дата обращения: 13.10.24)

4. Зайнутдинов Динар Рафаилович, «Конституция» Идель-Урала как фундамент многонациональной государственности // «Конституция» Идель-Урала как фундамент многонациональной государственности – тема научной статьи по истории и археологии читайте бесплатно текст научно-исследовательской работы в электронной библиотеке КиберЛенинка // cyberleninka.ru // (Дата обращения: 13.10.24)

1. 5. Короткова М.В., Модель литовской талассократии в творчестве Казиса Пакштаса // Модель литовской талассократии в творчестве Казиса Пакштаса – тема научной статьи по истории и археологии читайте бесплатно текст научно-исследовательской работы в электронной библиотеке КиберЛенинка // cyberleninka.ru // (Дата обращения: 12.10.24)

6. Pakstas K. The Baltoscandian confederation. Vilnius: Versus aureus, 2005 [1942]. с. 61-62. 78 с.

7. De Geer S., von. Das geologische Fennoskandia und das geographische Baltoskandia // Geografiska Annaler. 1928. Vol. 10. P. 119-139

8. Владимир Напольских, Сравнительно-историческое языкознание и идеология: пути панфинно-угризма в Финляндии и Удмуртии, Язык и общество на пороге нового тысячелетия: итоги и перспективы. Тезисы докладов международной конференции. Москва, 2001. С. 122–124 // panfu.pdf // udmurt.info. // (Дата обращения: 12.10.24)

9. Карлтон Кун, Расы Европы // Расы Европы – Карлтон Кун // litresp.ru // (Дата обращения: 13.10.24)

[EN] Components of the Suur-Suomen Sotilaat Project: Fenno- and Baltoscandia, Volgalla

The ideological concept of Suur-Suomen Sotilaat (SSS), originating from the project Suur-Suomi, represents an ideological construct uniting kindred peoples into a confederation. The heart of this system has always been Karelia (Karjalan Kansallinen Liike), located between today’s Russian Northwest and the Finnish East. Karelia became the soul and gave rise to the unifying Kalevala concept of the Finnish people’s core. This idea was later embraced by the establishment of an independent Finland, which became the homeland (Kotimaa) for all kindred peoples.

Note: Unfortunately, modern politicians openly neglect this principle of our ancestors.

Historical Overview of the Suur-Suomi Project

Suur-Suomi (Greater Finland) — a project outlined in European literature as a political concept uniting biologically, culturally, and linguistically related peoples — has been known at least since the early 19th century.
The idea of Pan-Finno-Ugrism gained the most support about a hundred years ago, in the 1920s and 1930s.
At different times and according to various concepts, the hypothetical borders of Greater Finland extended from Finland and Karelia to Ingria, Estonia, and regions inhabited by ethnic Finns in Norway and Sweden (Finnmark and Norrbotten). The most ambitious geographic concepts spread to all ancient Finno-Ugric lands, from the Western Dvina in Latvia to the Northern Dvina in modern Russia and as far as the Ural Mountains. [1]

Fennoscandia

The northwestern region of the SSS. The concept of Finno-Scandinavian peoples — Fennoscandia.

The term Fennoscandia only appeared in the late 19th century (around 1898?) and was introduced by Finnish geologist Wilhelm Ramsay, a corresponding member of the USSR Academy of Sciences. The concept of Fennoscandia is based on ethnobiological principles, referring to the predominance of Scandinavian and Finno-Ugric tribes in Norway, Sweden, Finland, and the western parts of the former Arkhangelsk and Olonets governorates of the Russian Empire. The border of Fennoscandia is marked by the boundaries with Northern European countries and the White, Barents, Norwegian, North, and Baltic Seas. [2]

Volgalla (Volga Region)

The southeastern concept of the SSS peoples, known as Volgalla. The name Volgalla was proposed by SSS ideologists from Meryan activists (the name may be refined in the future).

Currently, the concept of the Volga Confederation (Volgalla) is represented by two independent and opposing directions: Volga Bulgaria and Idel-Ural.

• Volga Bulgaria: This project initially emerged in 922 AD and represented a union based on geographic and cultural principles (with religion—Islam—being the unifying factor).
  The population of 10th-century Volga Bulgaria was described as mixed, including “Turkic Bulgars, Finno-Ugric tribes, and Iranian-speaking Burtas.” The Permians (modern Komi peoples), Mari, and Mordvins (Erzya and Moksha) were considered subordinate Finno-Ugric peoples. Trade relations were maintained with “Rus’, Islamic countries, and Finno-Ugric tribes of the Urals and Siberia.” [3]
• Idel-Ural: This represents a union with a predominantly Muslim membership, more oriented towards integration with the Islamic world, where Islamic culture and peoples play a central role.
  The idea of Idel-Ural was first voiced and formalized in a constitution during the national awakening of Russia’s peoples in 1917–1918 when these nations sought their piece of promised independence.
  The territories and peoples targeted by the leaders included the Volga-Ural region, with the “maximum inclusion of areas with Turkic-Tatar, Chuvash, and Cheremis (Mari) populations, and minimum inclusion of territories with other ethnic groups.”
  The constitution of Idel-Ural guaranteed rights to sub-ethnic groups within the project: the Besermians, Kryashens, Mishars, Volga Germans, Teptyars, Erzya, Moksha, and others. [4]
• Modern Volgalla: This is a culturally and biologically Finno-Ugric project, opposing the Islamic concept of Idel-Ural and the ancient Volga Bulgaria, emphasizing Finno-Ugric orientation.

One of the prominent promoters of Pan-Finno-Ugrism in the Volgalla region (the Volga region) in the 1920s–1930s was the classic of Udmurt literature and activist of Udmurt national cultural development, Kuzebay Gerd.

Baltoscandia

The southwestern area of the SSS region. The ideological project Baltoscandia or the Baltoscandinavian Confederation was developed by Lithuanian (Baltic) researcher Kazys Pakštas. He was a geographer, traveler, public figure, and president of the Lithuanian Geographical Society.

Baltoscandia is represented by a key “axis,” where the concept is based on the “sea region”—the Baltic Sea—and six anthropogeographical factors identified by Pakštas:

1. A homogeneous natural area with similar agricultural and pastoral conditions;
2. Biological (nations of the Northern European type);
3. Linguistic (the region of seven small languages);
4. Cultural-religious;
5. Territorial (an unbroken network of countries around the Baltic);
6. Common interests and mutual sympathies. [5]

The ideological concept of Baltoscandia, proposed by Lithuanian geographer K. Pakštas (1893–1960), was based on biological homogeneity, which would help avoid cultural and racial conflicts and give the construct significant potential:

“Nations that developed surrounded by cold waters have the richest political experience and are best suited as exemplary political models for other nations. Such peoples include the Anglo-Saxon, Dutch, Belgian, and Baltic-Scandinavian. They have the principles of freedom and discipline ideally balanced, and the opportunities for political despotism or cruelty are minimal.” [6]

The main and unifying element, according to Pakštas’ concept, is similar culture and biological foundation, which the author defined as the Northern Race (the anthropogeographic concept was borrowed from the prominent ethnographer and founder of anthropogeography and geopolitics, Friedrich Ratzel (1844–1904). Swedish researcher De Geer included in Baltoscandia, in addition to Lithuania: Sweden, Denmark, Norway, Finland, Iceland, Estonia, and Latvia. [7]

The Lithuanian scholar envisioned the Baltoscandian Confederation as a “Union of Equals” of nations.

Ideological Correspondences of the Main SSS Projects

Each project within the SSS (Suur-Suomen Sotilaat) framework represents a confederative construct aligned with the concept of related peoples. These are reflected in the Suur-Suomen Sotilaat charter (Note: the charter is available only to members of organizations participating in the SSS project).

Fennoscandia represents a geographic area with a culturally and biologically similar population consisting of Scandinavian (excluding modern migrants from Africa and the Middle East) and Finno-Ugric peoples.
Volgalla (Volga Region) in the context of Suur-Suomen Sotilaat is viewed solely as a project with culturally and biologically similar principles at its core, implying the presence of non-Islamic populations within the geographic boundaries of Volgalla, with ethnically and linguistically related peoples.
Baltoscandia is a project that includes biologically related indigenous peoples of the Northern European type with transitional (similar) cultures. As described above, these regions represent an important border zone.

In line with the core ideology of Suur-Suomen Sotilaat, the primary factors are the biological foundation of peoples, followed by culture and language. These elements are considered essential in expressing creativity and socio-biological interactions within these biological types. Geography, once a more significant factor, has become less critical due to modern transportation and diminishing border restrictions.

Thus, the peoples can be conditionally divided into three types of kinship:

1. Kinship Type 1: Peoples living in neighboring territories, speaking closely related languages, sharing similar elements of physical and verbal culture, and possessing a similar physical appearance (phenotype).
2. Kinship Type 2: Peoples who may not share borders with related peoples but speak languages originating from a common proto-language, whose physical and verbal culture carries traces of a shared ancient foundation, and whose physical appearance (phenotype) shows clear traces of kinship.
3. Kinship Type 3: Peoples whose territories often do not directly adjoin, who speak different languages with distinct origins, and whose physical and verbal culture shares little or no similarity with related peoples, but who show clear traces of a common physical foundation (phenotype) with related types.

Thus, the biological foundation is the key component across all kinship types.

Territorial Claims of Modern Concept Supporters

The ideological successor to the ideas of Suur-Suomi is the Pan-Finno-Ugric project Suur-Suomen Sotilaat, which is based on the same socio- and anthropo-biological principles of consolidating related peoples.

According to linguistic data from E. Itkonen regarding the geographic spread of related languages and the search for the “Urheimat” (ancestral homeland) and the area of proto-language distribution (in the east) — Wandergebiet, or the “migration zone” of the Proto-Finno-Ugrians from the Urals to the Baltic — this suggests that the Neolithic inhabitants of Finland were direct linguistic ancestors of the Finns. [8]

Thus, the territories outlined in these hypotheses are based on the biological foundation of Northern indigenous peoples, including Finno-Ugric, Scandinavian, and Baltic groups.

Ethnic and Racial Groups within Fennoscandia

• Scandinavians: Norwegians, Swedes;
• Baltic Finns: including Kvens (Norwegian Finns), Meän (Tornedalians), and the Sámi.

These groups formed from a combination of indigenous and later populations (around 4,500 years ago).

Ethnic and Racial Groups within Baltoscandia

• Balts: Latvians, Lithuanians;
• Scandinavians: Including Danes and Icelanders;
• Baltic Finns: Finns, Estonians, Livonians (Latvian Finns), and Sámi.

These peoples represent ancient types, such as the Sámi, who are descendants of original populations with varying degrees of Palaeolithic indigenous ancestry and later waves of migrants who brought agricultural and metallurgical cultures.

Ethnic and Racial Groups within Volgalla (Volga Region)

• Finno-Ugric Peoples: Komi, Udmurts, Mari, Erzya, and Moksha, as well as historically mentioned groups like the Merya, Muroma, and Meshchera;
• Peoples erroneously classified as Turks: such as the Chuvash and some Tatars. Here, the Finno-Ugric or Palaeo-European component dominates, allowing these groups to be categorized among the classical types from the regions mentioned above.

A distinguishing feature of all these types is the time of their formation. In the south and east, in regions like Mari El, Udmurtia, parts of Komi, and other localized Finno-Ugric groups, an indigenous “Mongoloid” or “pseudo-Mongoloid” component appears (e.g., the Lappoid race, which is a Palaeolithic type similar in antiquity to the Baltic peoples who later became part of the Finno-Ugric world).

Note: The list above is superficial and generalized, without indicating sub-ethnic groups that formed specific national groups, aiming to illustrate the logic of which peoples were and may be included in these concepts. Only ethnic representatives are indicated, not modern Afro-Swedes, Arab-Norwegians, and others, who in no way can be considered part of the mentioned groups.

The similarity of types, in which a common original component can be discerned, is pointed out by the quote from the classic anthropologist V.V. Bunak:

“In the northwest, among the Russian, Belarusian, Lithuanian, and Latvian populations, there are traits of the White Sea-Baltic minor race; this same race is clearly represented among the Finno-Ugric peoples of this territory—among the Karelians, Vepsians, and some groups of Komi-Zyrians. Latvians and Estonians exhibit traits that align them with the Scandinavian variant of the Atlantic-Baltic race (tall stature, light pigmentation). In the central region of the East European Plain, the Russian and northern Ukrainian populations, Mordvins, and to some extent, the Tatars of the Volga region, exhibit traits of the Central European race” [9].

Further south and east—in Mari El, Udmurtia, partially in Komi, and locally in other Finno-Ugric groups—an indigenous “Mongoloid” or “pseudo-Mongoloid” component appears (in the form of the Lappoid race, which is Paleolithic and similar in its antiquity to the Baltic peoples that became part of the Finno-Ugric area).

Based on the description of racial and ethnic groups of Northwestern Europe, and considering the cultural proximity of peoples that reflect their indigenousness in place names and hydronyms of the region, it seems like an oversight not to include a Baltic people such as the Belarusians in the area of these peoples. Belarusians represent precisely the Paleolithic (ancient) Baltic population, similar to their relatives in the European part. The Balts of the West (EU) and the East (RF) were similarly, though not critically in a biological sense, influenced by Slavic tribes. However, the Belarusians were more significantly subjected to the cultural and linguistic expansion of the latter.

In this concept, the Baltic peoples can be viewed as at least Cousins, as reflected in the statutes of the SSS, and Poles and Czechs could serve as a buffer zone of peoples who have settled on the border with the modern spread zone of Islam and foreign groups in Europe. This is analogous to the same outpost blocking the Islamic world in the Southeast borders of Volgalla (the Volga region) and Suur-Suomen Sotilaat, where the Chuvash served this role.

This proposed concept could complement and strengthen the borders of the Baltoscandian region and Suur-Suomen Sotilaat.

Note: The described hypotheses are only possible with the establishment of sovereign states and the development of their own linguistic, cultural, and ethno-biological (educational) policies.

Summary

Thus, it can be noted that the territories outlined in these hypotheses share a biological foundation of Northern indigenous peoples, Finno-Ugric, Scandinavians, and Balts. The lists above represent a simplified and generalized overview, without delving into the sub-ethnicities that shaped specific groups of peoples. The focus is on ethnic representatives, excluding modern trends like Afro-Swedes, Arab-Norwegians, or others who cannot be included in these groups.

Note: The described hypotheses are possible only with the formation of sovereign states and the development of their own language, cultural, and ethno-biological (educational) policies.

Conclusion

Based on the analysis of the hypotheses, the key factors common to all the discussed directions can be identified: linguistics, culture, religion, geography, and the most crucial factor—biology (or anthropo-genetic).

It is logical that phenotypically and anthropologically related peoples living in similar cultural-geographical regions will develop similar ways of life and affinities. These peoples will also form similar worldviews and share common value systems about concepts of good and evil, the value of human life, etc.

In the case of the SSS family concept, we can attempt to step away from geography when it comes to countries like Hungary, placing such countries into a non-regional category or one that requires further consideration.

Thus, the concept of coexistence of kindred peoples extends beyond the left-liberal dictatorship of modern globalist imperialist worldviews from both the West and East. It is based on principles of neighborliness, cultural and biological affinity, and compact geographic-economic cooperation. In contrast to the current policy of melting pots that mix openly hostile and antagonistic peoples and cultures, this concept appears as a lifeboat and an alternative path for the development of peoples in the chaos of modernity.

Author: A.A.

[FI] Suur-Suomen Sotilaat -projektin osat: Fenno- ja Baltoskandia, Volgalla

Ideologinen konsepti Suur-Suomen Sotilaat (SSS), jonka pohjana toimi Suur-Suomi-projekti, on ideologinen rakenne, joka yhdistää sukulaiskansoja yhteen liittoumaan. Tämän järjestelmän sydämenä on aina ollut Karjala (Karjalan Kansallinen Liike), joka sijaitsee nykyisen Venäjän Luoteisosan ja Itä-Suomen välissä. Karjala oli sielu, joka antoi alkunsa yhdistävälle Kalevala-käsitteelle suomalaiskansojen ytimestä. Tämä ajatus omaksuttiin myöhemmin itsenäisen Suomen perustamisen yhteydessä, josta tuli kaikkien sukulaiskansojen kotimaa (Kotimaa).

Huom.: Valitettavasti nykyiset poliitikot sivuuttavat avoimesti tämän esi-isiemme periaatteen.

Historiallinen Katsaus Suur-Suomi-projekteihin

Suur-Suomi (Suuri Suomi) — projekti, joka mainittiin eurooppalaisessa kirjallisuudessa poliittisena konseptina, joka yhdisti biologisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti sukulaiskansoja liittoumaksi — on tunnettu vähintään 1800-luvun alusta lähtien.
Ajatus pan-fennougrismista sai eniten kannatusta noin sata vuotta sitten, 1920- ja 1930-luvuilla.
Eri aikoina ja eri konseptien mukaan hypoteettiset Suur-Suomen rajat ulottuivat alkuperäisestä Suomesta ja Karjalasta Inkerinmaalle, Viroon ja etnisesti suomalaisten asuttamiin alueisiin Norjassa ja Ruotsissa (Finnmark ja Norrbotten). Rohkeimmat maantieteelliset konseptit levisivät kaikille alkuperäisille fennougrilaisille maille — Latviassa sijaitsevasta Väinäjoesta Venäjän pohjoiseen Vienaan ja aina Uralin vuorille saakka. [1]

Fennoskandia

SSS luoteinen alue. Finno-skandinaavisten kansojen käsite — Fennoskandia.

Termi Fennoskandia ilmestyi vasta 1800-luvun lopulla (noin vuonna 1898?) ja sen toi esiin suomalainen geologi Wilhelm Ramsay, joka oli Neuvostoliiton Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen. Fennoskandia-konseptin taustalla ovat etnobiologiset periaatteet, jotka liittyvät skandinaavisten ja fennougrilaisten heimojen hallitsevuuteen Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja entisen Venäjän imperiumin Arkangelin ja Olonetsin kuvernöörikuntien länsiosissa. Fennoskandian raja vedettiin Pohjois-Euroopan maiden sekä Vienan, Barentsin, Norjan, Pohjan ja Itämeren rannoille. [2]

Volgalla (Volgan alue)

SSSVolgan alueen kansojen (Volgalla) kaakkoiskonsepti. Nimen Volgalla ehdottivat SSSideologit merjalaisten aktivistien toimesta (nimi voi kehittyä tulevaisuudessa).

Tällä hetkellä Volgan konfederaation (Volgalla) käsite on edustettuna kahdella itsenäisellä ja kilpailevalla suunnalla: Volgan Bulgaria ja Idel-Ural.

• Volgan Bulgaria – tämä projekti syntyi vuonna 922 ja edusti yhdistelmää maantieteellisten ja kulttuuristen (tässä uskonto – islam – oli yhdistävä tekijä) periaatteiden mukaan. 900-luvun Volgan Bulgarian väestö kuvailtiin sekaväestöksi, johon kuului sekä “turkkilaisia bulgaareja että suomalais-ugrilaisia heimoja ja iranin kielisiä burtaseja”. Volgan Bulgarian vasalleihin kuuluivat suomalais-ugrilaiset kansat, kuten permiläiset (nykyiset komilaiset), marilaiset sekä mordvalaiset (ersäläiset ja mokšalaiset). Kaupalliset yhteydet ulottuivat “Ruusien maahan, islamilaisiin maihin sekä Uralin ja Siperian suomalais-ugrilaisiin heimoihin”. [3]
• Idel-Ural – tämä on liittouma, jossa muslimien osuus on suuri, ja se pyrkii integroitumaan islamilaiseen maailmaan tai korostaa islamin ja muslimikansojen keskeistä roolia. Idel-Uralin idea esiteltiin ja vahvistettiin perustuslailla kansojen heräämisen aikana Venäjällä vuosina 1917–1918, jolloin kansat tunsivat vapauden ja halusivat oman osansa itsenäisyydestä. Johtajat kohdistivat tavoitteensa Volgan-Uralin alueeseen, jossa “turkki-tataarien, tšuvassien ja tšeremissien asuttamat alueet olivat etusijalla, ja muiden kansallisuuksien asuttamat alueet vähemmällä painotuksella.” Idel-Uralin perustuslailla taattiin muille kansoille ja etnisille ryhmille, kuten besermaneille, krjasheneille, mišareille, volgan saksalaisille, teptyareille, ersäläisille ja mokšalaisille, erioikeudet. [4]
• Nykyaikainen Volgalla – tämä on suomalais-ugrilainen kulttuuri- ja biologiaprojekti, joka, nimestään huolimatta, edustaa Idel-Uralin ja vanhan Volgan Bulgarian islamilaisen konseptin vastakohtaa, ja se on suomalais-ugrilaisorientoitunut.

Yksi suomalais-ugrilaisuuden merkittävistä edistäjistä Volgallan (Volgan alueen) alueella 1920–1930-luvuilla oli klassinen udmurttikirjailija ja udmurttien kansallisen kulttuurin rakentamisen aktivisti Kuzebai Gerd.

Baltoscandia

SSSlounaisalue. Baltoscandian tai Baltoskandinaavisen konfederaation ideologisen projektin kehitti liettualainen (balttilainen) tutkija Kazys Pakštas. Pakštas tunnetaan maantieteilijänä, matkailijana ja yhteiskunnallisena toimijana sekä Liettuan maantieteellisen seuran puheenjohtajana.

Baltoscandiaa edustaa keskeinen “valtaväylä”, jonka perusta on “merien alue” – Itämeri, ja Pakštas on tunnistanut kuusi antropogeografista tekijää, jotka yhdistävät alueet: 1) yhtenäinen luontoalue, jossa on samanlaiset maatalous- ja karjankasvatusolosuhteet; 2) biologinen yhtenäisyys (pohjoiseurooppalaisten kansojen alue); 3) kielitieteellinen (alue, jossa on seitsemän pientä kieltä); 4) kulttuurinen ja uskonnollinen; 5) alueellinen (jatkuva valtioverkko Itämeren ympärillä); 6) yhteiset edut ja molemminpuolinen sympatia. [5]

Pakštasin (1893–1960) esittämä Baltoscandian ideologinen konsepti perustui biologiseen homogeenisuuteen, mikä mahdollistaisi kulttuuristen ja rodullisten konfliktien välttämisen, antaen tällaiselle rakenteelle suuren potentiaalin:

“Ne kansat, jotka ovat kehittyneet kylmien vesien ympärillä, omaavat rikkaimman poliittisen kokemuksen ja soveltuvat parhaiten esimerkillisen poliittisen mallin rooliin muille kansoille. Näitä kansoja ovat anglosaksit, hollantilaiset, belgialaiset ja balto-skandinaavit. Heillä on vapauden ja kurinalaisuuden periaatteet täydellisessä tasapainossa, ja mahdollisuudet poliittisen despootian tai julmuuden kehittymiseen ovat vähäiset.” [6]

Pakštasin konseptin yhdistävä ja keskeinen tekijä on samankaltainen kulttuuri ja biologinen perusta, jonka hän määritteli pohjoiseksi roduksi (konsepti, joka on otettu esiin merkittävän etnografin ja antropogeografian sekä geopolitiikan perustajan Friedrich Ratzelin (1844–1904) teorioista). Ruotsalainen tutkija De Geer sisällytti Baltoscandiaan Liettuan lisäksi myös Ruotsin, Tanskan, Norjan, Suomen, Islannin, Viron ja Latvian. [7]

Liettualainen tutkija näki Baltoskandinaavisen konfederaation “Tasa-arvoisten Liittona”.

SSSpäälinjan ideologiset vastaavuudet projektien välillä

Jokainen projekti yksittäin edustaa konfederaatiomallia, joka sopii yhteen sukulaiskansojen konseptin kanssa, jotka on esitetty Suur-Suomen Sotilaatin peruskirjassa (Huom. peruskirja on saatavilla vain jäsenjärjestöille, jotka kuuluvat SSS-projektiin).

Fennoscandia edustaa maantieteellistä aluetta, jossa on kulttuurillisesti ja biologisesti samankaltainen väestö skandinaavisista (pois lukien nykyaikaiset Afrikan ja Lähi-idän maista tulleet siirtolaiset) ja suomalais-ugrilaisista kansoista. Volgalla (Volgan alue) Suur-Suomen Sotilaat -projektin puitteissa nähdään vain projektina, jolla on samankaltaiset kulttuuri-biologiset periaatteet, mikä tarkoittaa, että Volgan alueella (Volgalla) asuvat kansat ovat ei-islamilaisen uskonnollisen komponentin sekä etnisesti ja kielellisesti läheisten kansojen alueella. Baltoscandia on projekti, joka sisältää biologisesti sukulaiskansat, jotka edustavat pohjoiseurooppalaista alkuperäistä tyyppiä ja joilla on siirtymävaiheen (samankaltainen) kulttuuri, ja kuten yllä kuvatut alueet, se edustaa tärkeää rajavyöhykettä.

Suur-Suomen Sotilaatin päälinjan mukaisesti biologinen perusta on keskeisin tekijä, jota seuraavat kulttuuri ja kieli, jotka ovat olennainen osa näiden biologisten tyyppien luovaa ilmaisua ja sosiaalibiologisia vuorovaikutuksia. Seuraava merkittävä tekijä on maantiede, joka nykyaikaisten nopeiden kulkuvälineiden ja rajojen käytännössä puuttumisen myötä on vähemmän merkittävä kuin sata tai kaksisataa vuotta sitten.

Näin ollen tyypit voidaan jakaa ehdollisesti kolmenlaisiin sukulaisuustyyppeihin:

1. Sukulaisuustyyppi 1: kansat, jotka asuvat viereisillä alueilla, puhuvat samanlaisia kieliä, käyttävät samankaltaisia fyysisen ja verbaalisen kulttuurin elementtejä ja joilla on samanlainen fyysinen ulkomuoto (fenotyyppi);
2. Sukulaisuustyyppi 2: kansat, jotka eivät välttämättä asu rajakkain sukulaiskansojen kanssa, mutta puhuvat kieliä, joiden juuret ovat samassa kantakielessä kuin sukulaiskansoilla, ja joiden fyysisessä ja verbaalisessa kulttuurissa on selviä kantakielen jälkiä, ja joilla on fyysisessä ulkomuodossaan (fenotyypissä) selkeitä sukulaiskansojen piirteitä;
3. Sukulaisuustyyppi 3: kansat, joiden alueet eivät usein ole suoraan kosketuksissa toisiinsa, jotka puhuvat kieliä, jotka eroavat sukulaiskansojen kantakielestä, ja joiden fyysisessä ja verbaalisessa kulttuurissa ei ole juurikaan tai lainkaan yhtäläisyyksiä sukulaiskansojen kanssa, mutta joilla on fyysisessä ulkomuodossaan (fenotyypissään) sukulaispiirteitä.

Näin ollen kaikkien sukulaisuustyyppien perusta on biologinen perusta.

Nykyisen konseptin kannattajien alueelliset vaatimukset

Suur-Suomi-idean perillinen on suomalais-ugrilainen PanFennougrismi-projekti Suur-Suomen Sotilaat, joka perustuu samoihin sosiaalisiin ja antropobiologisiin periaatteisiin sukulaiskansojen yhdistämiseksi.

Lingvisti E. Itkosen mukaan suomalais-ugrilaisten sukulaiskielten maantieteellisen levinneisyyden ja kantakielen (Urheimat) alkuperän etsiminen itään – Wandergebietiin, suomalais-ugrilaisten esi-isien “vaellusten” alueelle Uralilta Itämerelle – antaa mahdollisuuden pitää neoliittisia Suomen asukkaita suomalaisten kielellisinä esivanhempina. [8]

Näin ollen voidaan huomata, että esitettyjen hypoteesien alueilla on biologinen perusta pohjoisten alkuperäiskansojen, suomalais-ugrilaisten, skandinaavien ja balttien osalta.

Etniset ja rodulliset ryhmät Fennoskandian alueella:
Skandinaavit: norjalaiset, ruotsalaiset; Itämeren suomalaiset kansat, mukaan lukien kveeni (Norjan suomalaiset), vepsäläiset, saamelaiset. Nämä ryhmät muodostuivat alkuperäisväestöstä ja saapuneista siirtolaisista, jotka ilmestyivät noin 4500 vuotta sitten.

Etniset ja rodulliset ryhmät Baltoskandian alueella:
Baltit (latvialaiset, liettualaiset), skandinaavit (mukaan lukien tanskalaiset ja islantilaiset?), saamelaiset ja Itämeren suomalaiset, mukaan lukien suomalaiset, virolaiset ja liiviläiset (Latvian suomalaiset). Nämä kansat edustavat vanhimpia tyyppejä, kuten saamelaiset, jotka ovat alkuperäisten tyyppien jälkeläisiä. Heillä on erilainen määrä paleoliittisen alkuperäisväestön piirteitä sekä uusien maatalouskulttuurin ja “metallikulttuurin” muuttajien jälkeläisiä.

Etniset ja rodulliset ryhmät Volgallan alueella:
Suomalais-ugrilaiset kansat (komit, udmurtit, marit, ersät ja mokšat, historialliset merjalaiset, muromalaiset ja meštšeralaiset) sekä kansat, jotka on virheellisesti luokiteltu turkkilaisiksi, kuten tšuvassit ja tataarit (tataarit, joissa suomalais-ugrilainen, paleoeurooppalainen tai eurooppalainen komponentti on hallitseva ja jonka perusteella heidät voidaan lukea kuuluviksi edellä mainittuihin klassisiin alueisiin).

Kaikille näille tyypeille on yhteistä se, milloin nämä tyypit ovat muodostuneet. Eteläisemmillä ja itäisemmillä alueilla, kuten Mari Elissä, Udmurtiassa, osittain Komin tasavallassa ja muissa suomalais-ugrilaisissa ryhmissä, esiintyy alkuperäistä “mongolidista” tai “väärin mongolidista” komponenttia (lappoidinen rotu, joka on paleoliittinen ja samanlainen kuin balttilaiset kansat, jotka kuuluivat suomalais-ugrilaisiin alueisiin).

Näin ollen voidaan huomata, että esitettyjen hypoteesien alueilla on biologinen perusta pohjoisten alkuperäiskansojen, suomalais-ugrilaisten, skandinaavien ja balttien osalta.

Etniset ja rodulliset ryhmät Fennoskandian alueella:
Skandinaavit: norjalaiset, ruotsalaiset; Itämeren suomalaiset kansat, mukaan lukien kveeni (Norjan suomalaiset), meän, saamelaiset. Nämä ryhmät muodostuivat alkuperäisväestöstä ja saapuneista siirtolaisista, jotka ilmestyivät noin 4500 vuotta sitten.

Etniset ja rodulliset ryhmät Baltoskandian alueella:
Baltit (latvialaiset, liettualaiset), skandinaavit (mukaan lukien tanskalaiset ja islantilaiset?), saamelaiset ja Itämeren suomalaiset, mukaan lukien suomalaiset, virolaiset ja liiviläiset (Latvian suomalaiset). Nämä kansat edustavat vanhimpia tyyppejä, kuten saamelaiset, jotka ovat alkuperäisten tyyppien jälkeläisiä. Heillä on erilainen määrä paleoliittisen alkuperäisväestön piirteitä sekä uusien maatalouskulttuurin ja “metallikulttuurin” muuttajien jälkeläisiä.

Etniset ja rodulliset ryhmät Volgallan alueella:
Suomalais-ugrilaiset kansat (komit, udmurtit, marit, ersät ja mokšat, historialliset merjalaiset, muromalaiset ja meštšeralaiset) sekä kansat, jotka on virheellisesti luokiteltu turkkilaisiksi, kuten tšuvassit ja tataarit (tataarit, joissa suomalais-ugrilainen, paleoeurooppalainen tai eurooppalainen komponentti on hallitseva ja jonka perusteella heidät voidaan lukea kuuluviksi edellä mainittuihin klassisiin alueisiin).

Huom. Yllä oleva on pintapuolinen ja yleistetty luettelo ilman alaryhmien yksilöintiä, tarkoituksena on osoittaa logiikka siitä, ketkä kansat ovat kuuluneet ja voivat kuulua näihin käsitteisiin. Vain etniset edustajat on mainittu, ei moderneja afrosuomalaisia, arabi-norjalaisia ja muita, jotka eivät mitenkään voi kuulua näihin ryhmiin.

Klassisen antropologian tutkija V.V. Bunakin lainaus viittaa tyyppien samankaltaisuuteen, joissa yhteinen alkuperäinen komponentti näkyy:
“Pohjois-Länsi-Venäjällä, Valko-Venäjällä, Liettuassa ja Latviassa asuvalla väestöllä on piirteitä, jotka kuuluvat Vienanmeren–Itämeren pieneen rotuun; tämä rotu on selvästi edustettuna myös tämän alueen suomalais-ugrilaisilla kansoilla – karjalaisilla, vepsäläisillä ja joillakin komi-zyrjanien ryhmillä. Latviassa ja Virossa esiintyy ominaisuuksia, jotka lähentävät heitä skandinaavisen Atlanto-Baltic rodun kanssa (korkea pituus, vaalea pigmentaatio). Itä-Euroopan tasangon keskiosissa venäläisellä ja pohjoisukrainalaisella väestöllä, mordvalaisilla ja osittain myös Volgan tataareilla on piirteitä keskieurooppalaisesta rodusta.”

Eteläisemmillä ja itäisemmillä alueilla, kuten Mari Elissä, Udmurtiassa, osittain Komin tasavallassa ja muissa suomalais-ugrilaisissa ryhmissä, esiintyy alkuperäistä “mongolidista” tai “väärin mongolidista” komponenttia (lappoidinen rotu, joka on paleoliittinen ja samanlainen kuin balttilaiset kansat, jotka kuuluivat suomalais-ugrilaisiin alueisiin).

Edellä esitettyjen Pohjois-Euroopan rotu- ja etnisten ryhmien kuvauksen perusteella, ottaen huomioon kansojen kulttuurinen läheisyys, joka heijastaa niiden alkuperäisyyttä alueen paikannimissä ja vesistöjen nimissä, on puute olla lisäämättä mukaan Baltian kansoihin valkovenäläisiä, jotka muodostavat juuri paleoliittisen (muinaisen) Baltian väestön ja ovat samanlaisia sukulaisia Euroopan alueella. Länsi (EU) ja Itä (Venäjä) Baltit eivät ole kriittisesti biologisessa mielessä altistuneet slaavilaisille heimoille, mutta valkovenäläiset ovat huomattavasti alttiimpia jälkimmäisten kulttuuriselle ja kielelliselle vaikutukselle.

Balttilaisia kansoja voidaan tässä konseptissa tarkastella ainakin serkkuina, mikä näkyy SSSsäännöissä, ja puolalaiset ja tšekit voivat toimia puskurivyöhykkeen kansoina, jotka ovat asettuneet rajalle nykyisen islamin levinneisyyden ja Euroopan ulkomaisten ryhmien kanssa, kuten Volgallan (Volgan) ja Suur-Suomen Sotilaat -alueiden eteläosien ja kaakkoisten rajojen islamilaista maailmaa estävä etuvartio. Tšuvassit ovat toimineet tällaisen etuvartion roolissa.

Tämä esitetty konsepti voi täydentää ja vahvistaa Baltoskandian alueen ja Suur-Suomen Sotilaatin rajoja.

Huom: Kuvatut hypoteesit ovat mahdollisia vain, jos muodostetaan suvereeneja valtioita ja kehitetään oma kieli-, kulttuuri- ja etnobiologinen (koulutuspoliittinen) politiikka.

Johtopäätös

Esitettyjen hypoteesien analyysin perusteella voidaan tunnistaa kaikille suuntauksille yhteiset tärkeimmät tekijät: kielitiede, kulttuuri, uskonto, maantiede ja keskeisin tekijä – biologia (tai antropo-genetiikka).

On loogista, että fenotyyppisesti ja antropologisesti läheiset kansat, jotka asuvat samanlaisissa kulttuurimaantieteellisissä alueissa, kehittävät samanlaisen elämäntavan ja sympatian toisiaan kohtaan. Näillä kansoilla tulee myös olemaan samanlainen käsitys maailmasta ja samankaltaiset arvot käsityksissä hyvästä ja pahasta, ihmishengen arvosta jne.

SSSsukukonseptin tapauksessa voimme yrittää poiketa maantieteestä, kun on kyse esimerkiksi Unkarista, sijoittamalla tällaiset maat alueen ulkopuolelle tai sellaiseen, joka vaatii lisähuomiota.

Näin sukulaiskansojen rinnakkaiselon konsepti ylittää lännen ja idän modernien globalististen imperialististen maailmankuvien vasemmistoliberaalin diktatuurin rajat. Se perustuu naapuruuden, kulttuurisen ja biologisen sympatian sekä maantieteellis-taloudellisen yhteistyön periaatteisiin. Tämä eroaa nykyisestä sulatusuuni-politiikasta, joka sekoittaa avoimesti vihamielisiä ja antagonistisia kansoja ja kulttuureja, ja näyttää pelastuslautalta sekä vaihtoehtoiselta kehityspolulta nykyajan kaaoksessa.

Kirjoittaja: A.A.