[EN] The Struggle of the Red Leaders Against Finnish History
[FI] Punaisten johtajien taistelu Suomen historiaa vastaan
В 2023-м году мы поднимали тему о сносе памятников Финским солдатам на территории Карелии и Ингрии Демонтаж Финской культуры в России — Suur Suomensotilaat
По состоянию на 2026 год ситуация не улучшилась, а только усугубилась.
В июне прошлого года в Карельской Сортавале заколотили мемориальную плиту, установленную на Финском воинском кладбище ещё в начале 90-х прошлого века с надписями на русском и Финских языках: «На этом месте покоятся 452 финна, защищавшие Финляндию в войнах 1939–1944 годов», — сообщил источник Новая Газета.
Также по данным того же источника, сообщили об уничтожении памятной надписи на гигантском валуне, расположенном на Карельском перешейке, и сообщавшем о погибших во время боев в районе Тали-Ихантала летом 1944 года Финских бойцах. Надпись на русском и финском языках гласила:
«1944 Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille.
Бои Ихантала. Слава героям»
Проведённый в 2024-м году показательный суд по признанию геноцида «советского народа» со стороны Финляндии, на котором заинтересованной стороной выступил Глава Карелии Артур Парфёнчиков и заявивший, что «вновь поднимается вопрос о создании Великой Финляндии на нашей исторической и святой территории», а «страны коллективного Запада стараются исказить правду о зверствах фашистско-немецких захватчиков и их пособников».
По инициативе того же Парфёнчикова к суду над идеями Великой Финляндии было изменено и название республиканского праздника с «Дня освобождения Карелии от фашистских захватчиков» на «День освобождения республики от немецко-фашистских и ФИНСКИХ захватчиков».
Но на этом губернатор не остановился и предложил переименовать Карельский город Сортавала в русский Сердоболь, при этом в своих публичных выступлениях губернатор избегал даже называть наименование соседней страны (Финляндии).
В 2026-м мы уже видим аналогичные события в Ингерманландии. По решению суда был демонтирован гранитный памятник «В память о погибших финских военнопленных войн 1939−1944 годов»
(Зимняя Война (1939–1940) и Война-Продолжение (1941–1944) в концепте Великой Финляндии)
в гатчинском Приоратском парке, установленный в 1992 году по инициативе Министерства просвещения и Министерства обороны Финляндии.
В местных медиа событие оглашено, как ликвидация «памятника финским пособникам нацистов» и
«Теперь лживый памятник демонтирован», с намёком на фальсификацию истории, с которой сейчас борется действующая власть. По заявлению верховного спикера РФ и рупора Кремля, Вячеслава Володина, в Европе пытаются исказить настоящую историю, а потому принят новый закон о привлечении к ответственности за отрицание геноцида советского народа и осквернение его жертв. Особо подчёркивается, что рука провосудия дотянется и до тех, кто высказывается заграницей.
Таким образом дана отмашка с самого верха.
Также стало извесстно, что Республиканское Управление по охране объектов культурного наследия Карелии отказалось включать ряд Финских и немецких захоронений времен II Мировой войны в государственный реестр объектов культурного наследия народов РФ, что в условиях геополитического противостояния ставит вопрос о дальнейшем существовании таких памятников: кладбище финских граждан 1939–1944 годов в поселке Суйстамо, кладбище немецких военнопленных 1944–1948 годов в Пески (Петрозаводск), кладбище интернированных немецких граждан 1945 года в д. Падозеро и могилах немецких воинов 1941 года у озера Колласъярви.
С другой стороны мы видим стимулирование почитания памяти защитникам Советского строя. В период с 2023-го по конец 2025 по открытым источникам зафиксировано 22 установленных памятника Иосифу Сталину, лидеру палачей страны Советов, только 13 из которых установлено в 2025-м году, что является абсолютным рекордом.
Знаковым является и решение заново поставить памятник Феликсу Дзержинскому* на Лубянку перед зданием ФСБ. После развала СССР этот памятник был демонтирован под улюлюкание толпы, ведь это был символ красного террора и надежда на изменение политического вектора страны.
*Феликс Эдмундович Дзержинский известен как создатель и руководитель политической полиции СССР или ЧК, ставшим основой для создания таких карательных органов, как НКВД, МГБ, КГБ и уже современного ФСБ, считающееся прямым потомком советских спецслужб.
Курс очерченный современной Россией очевиден, за 100 лет ничего не изменилось — как это был концлагерь и тюрьма народов, к тому же он и пришёл. Современные же «лидеры хорошей русской оппозиции» являют собой вторую голову этой химеры, которая должна продлить жизнь красного террора, но уже под другим именем и лицом.
The Struggle of the Red Leaders Against Finnish History
In 2023, we raised the issue of the demolition of monuments dedicated to Finnish soldiers in Karelia and Ingria in the article “The Dismantling of Finnish Culture in Russia – Suur Suomensotilaat.”
As of 2026, the situation has not improved; on the contrary, it has only worsened.
In June of last year, a memorial plaque installed at the Finnish military cemetery in Sortavala, Karelia, in the early 1990s was boarded up. The plaque contained inscriptions in both Russian and Finnish:
«452 Finns who defended Finland in the wars of 1939–1944 are buried here.»
This was reported by the source Novaya Gazeta.
According to the same source, a commemorative inscription on a giant boulder located on the Karelian Isthmus was also destroyed. The monument commemorated Finnish soldiers who fell during the battles in the Tali–Ihantala area in the summer of 1944. The inscription, written in Russian and Finnish, stated:
«1944 Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille.»
«Battles of Ihantala. Glory to the heroes.»
The demonstrative court proceeding held in 2024, which declared that Finland had committed genocide against the “Soviet people,” featured the Head of Karelia, Artur Parfenchikov, as an interested party. He stated that “the issue of creating a Greater Finland on our historical and sacred territory is once again being raised,” and that “the countries of the collective West are trying to distort the truth about the atrocities committed by the fascist German invaders and their accomplices.”
At the initiative of the same Parfenchikov, the name of the republican holiday was changed from “Day of the Liberation of Karelia from Fascist Invaders” to “Day of the Liberation of the Republic from German-Fascist and FINNISH Invaders.”
However, the governor did not stop there. He also proposed renaming the Karelian city of Sortavala to the Russian name Serdobol. At the same time, in his public speeches, the governor avoided even mentioning the name of the neighboring country — Finland.
In 2026, we are already witnessing similar developments in Ingria. By court decision, the granite monument «In Memory of the Finnish Prisoners of War Who Died in the Wars of 1939–1944»
(The Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944) within the concept of Greater Finland)
was dismantled in Priory Park in Gatchina. The monument had been erected in 1992 on the initiative of the Finnish Ministry of Education and the Finnish Ministry of Defence.
In local media, the event was presented as the removal of a «monument to Finnish Nazi collaborators» and as proof that «the false monument has now been dismantled,» implying that it represented a falsification of history against which the current authorities are now fighting. According to Vyacheslav Volodin, Chairman of the State Duma of the Russian Federation and one of the Kremlin’s principal spokesmen, attempts are being made in Europe to distort the true history of the past. For this reason, a new law has been adopted establishing liability for denying the genocide of the Soviet people and desecrating the memory of its victims. It has been specifically emphasized that the reach of justice will extend even to those who make such statements abroad.
Thus, the signal has been given from the very highest levels of power.
It has also become known that the Republican Directorate for the Protection of Cultural Heritage Sites of Karelia has refused to include a number of Finnish and German burial sites from the Second World War in the State Register of Cultural Heritage Sites of the Peoples of the Russian Federation. In the context of current geopolitical confrontation, this raises concerns about the future existence of such memorials, including: the cemetery of Finnish citizens from 1939–1944 in the settlement of Suistamo; the cemetery of German prisoners of war from 1944–1948 in Peski (Petrozavodsk); the cemetery of interned German civilians from 1945 in the village of Padozero; and the graves of German soldiers from 1941 near Lake Kollasjärvi.
On the other hand, we see active encouragement of the commemoration of defenders of the Soviet system. According to open sources, between 2023 and the end of 2025, twenty-two monuments to Joseph Stalin, the leader of the Soviet regime, were erected. Thirteen of these monuments were installed in 2025 alone, constituting an absolute record.
Equally symbolic is the decision to reinstall the monument to Felix Dzerzhinsky* on Lubyanka Square in front of the FSB headquarters. Following the collapse of the Soviet Union, the monument was dismantled to the cheers of the crowd, as it had come to symbolize the Red Terror and hopes for a change in the country’s political direction.
*Felix Edmundovich Dzerzhinsky is known as the founder and head of the Soviet political police, the Cheka, which became the basis for later security and repressive agencies such as the NKVD, MGB, KGB, and ultimately the modern FSB, which is widely regarded as the direct successor of the Soviet security services.
The course charted by modern Russia appears clear. In one hundred years, little has changed: what was once described as a prison of nations has, in the eyes of its critics, remained so. Meanwhile, the contemporary leaders of the so-called «good Russian opposition» are portrayed by some as another head of the same chimera, one intended to prolong the life of the legacy of Soviet-era political repression, albeit under a different name and with a different face.
Punaisten johtajien taistelu Suomen historiaa vastaan
Vuonna 2023 nostimme esiin aiheen suomalaisille sotilaille omistettujen muistomerkkien purkamisesta Karjalan ja Inkerin alueilla artikkelissa «Suomalaisen kulttuurin purkaminen Venäjällä – Suur Suomensotilaat».
Vuoteen 2026 mennessä tilanne ei ole parantunut, vaan päinvastoin entisestään pahentunut.
Viime vuoden kesäkuussa Karjalan Sortavalassa peitettiin laudoilla muistolaatta, joka oli asennettu suomalaiselle sotilashautausmaalle jo 1990-luvun alussa. Laatta sisälsi venäjän- ja suomenkielisen tekstin:
«Tällä paikalla lepää 452 suomalaista, jotka puolustivat Suomea vuosien 1939–1944 sodissa», kertoi lähde Novaja Gazeta.
Saman lähteen mukaan myös Karjalan kannaksella sijaitsevaan suureen siirtolohkareeseen kaiverrettu muistokirjoitus tuhottiin. Kirjoitus muistutti Talin–Ihantalan alueen taisteluissa kesällä 1944 kaatuneista suomalaisista sotilaista. Venäjän- ja suomenkielinen teksti kuului:
«1944 Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille.»
«Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille.»
Vuonna 2024 järjestettiin näyttävä oikeudenkäynti, jossa Suomea syytettiin ”neuvostokansan kansanmurhasta”. Asiasta kiinnostuneena osapuolena esiintyi Karjalan tasavallan johtaja Artur Parfentšikov, joka totesi, että «Suur-Suomen luomisesta historialliselle ja pyhälle alueellemme puhutaan jälleen», ja että «kollektiivisen lännen maat pyrkivät vääristelemään totuutta saksalaisfasististen miehittäjien ja heidän avustajiensa julmuuksista».
Saman Parfentšikovin aloitteesta myös tasavallan juhlapäivän nimi muutettiin. Aiempi nimi «Karjalan vapauttamisen päivä fasistisista miehittäjistä» korvattiin nimellä «Tasavallan vapauttamisen päivä saksalais-fasistisista ja SUOMALAISISTA miehittäjistä».
Tähän kuvernööri ei kuitenkaan pysähtynyt. Hän ehdotti myös Karjalassa sijaitsevan Sortavalan kaupungin nimeämistä uudelleen venäläisellä nimellä Serdobol. Samalla hän on julkisissa puheissaan välttänyt jopa mainitsemasta naapurimaan nimeä – Suomen.
Vuonna 2026 näemme jo vastaavia tapahtumia Inkerinmaalla. Oikeuden päätöksellä purettiin graniittinen muistomerkki ”Vuosien 1939–1944 sodissa menehtyneiden suomalaisten sotavankien muistoksi”
(Talvisota (1939–1940) ja Jatkosota (1941–1944) osana Suur-Suomi-konseptia)
Gatšinan Prioraatin puistossa. Muistomerkki oli pystytetty vuonna 1992 Suomen opetusministeriön ja puolustusministeriön aloitteesta.
Paikallisessa mediassa tapahtuma esitettiin ”suomalaisten natsien avustajien muistomerkin” poistamisena ja todettiin, että ”nyt valheellinen muistomerkki on purettu”. Samalla vihjattiin historian vääristelyyn, jota nykyinen valta heidän mukaansa torjuu. Venäjän federaation duuman puhemiehen ja Kremlin keskeisen tiedottajan Vjatšeslav Volodinin mukaan Euroopassa pyritään vääristämään todellista historiaa, minkä vuoksi on hyväksytty uusi laki, joka säätää vastuusta neuvostokansan kansanmurhan kieltämisestä sekä sen uhrien muiston häpäisemisestä. Erityisesti on korostettu, että oikeuden käsi ulottuu myös niihin, jotka esittävät tällaisia näkemyksiä ulkomailla.
Näin ollen toimintalupa on annettu korkeimmalta mahdolliselta tasolta.
Lisäksi on tullut ilmi, että Karjalan tasavallan kulttuuriperintökohteiden suojelusta vastaava virasto on kieltäytynyt sisällyttämästä useita toisen maailmansodan aikaisia suomalaisia ja saksalaisia hautapaikkoja Venäjän federaation kansojen kulttuuriperintökohteiden valtiolliseen rekisteriin. Geopoliittisen vastakkainasettelun oloissa tämä herättää kysymyksen tällaisten muistomerkkien tulevaisuudesta. Näihin kuuluvat muun muassa vuosien 1939–1944 suomalaisten siviilien hautausmaa Suistamossa, vuosien 1944–1948 saksalaisten sotavankien hautausmaa Peskissä (Petroskoi), vuonna 1945 internoitujen saksalaisten siviilien hautausmaa Padozeron kylässä sekä vuonna 1941 kaatuneiden saksalaisten sotilaiden haudat Kollasjärven läheisyydessä.
Toisaalta näemme Neuvostoliiton järjestelmän puolustajien muiston vaalimisen aktiivista tukemista. Julkisten lähteiden mukaan vuosien 2023 ja vuoden 2025 lopun välisenä aikana on pystytetty 22 muistomerkkiä Josif Stalinille, Neuvostoliiton johtajalle. Näistä peräti 13 pystytettiin vuonna 2025, mikä on ehdoton ennätys.
Symbolisesti merkittävä on myös päätös palauttaa Felix Dzeržinskin* muistomerkki takaisin Lubjankan aukiolle FSB päämajan eteen. Neuvostoliiton hajottua muistomerkki purettiin väkijoukon riemuhuutojen saattelemana, sillä sitä pidettiin punaisen terrorin symbolina ja merkkinä toivosta maan poliittisen suunnan muuttumisesta.
*Felix Edmundovitš Dzeržinski tunnetaan Neuvostoliiton poliittisen poliisin eli Tšekan perustajana ja johtajana. Tšekasta kehittyivät myöhemmin sellaiset turvallisuus- ja rankaisuelimet kuin NKVD, MGB, KGB ja lopulta nykyinen FSB, jota pidetään yleisesti neuvostoliittolaisten turvallisuuspalveluiden suorana seuraajana.
Nykyaikaisen Venäjän valitsema suunta on ilmeinen. Sadassa vuodessa mikään ei ole muuttunut – se, mitä monet pitävät kansojen vankilana, on heidän näkemyksensä mukaan säilynyt sellaisena. Myös nykyiset ”hyvän venäläisen opposition” johtajat näyttäytyvät tämän näkemyksen mukaan saman kimeeran toisena päänä, jonka tehtävänä on pidentää punaisen terrorin perintöä, vaikkakin toisella nimellä ja toisilla kasvoilla.
Об авторе
